Siirry sisältöön

Olen homo ja homofoobikko – nyt ymmärrän miksi

Kirjoittanut Myrtti

Homofoobikko

Voiko homoseksuaali olla samaan aikaan homofoobikko? Vaikka se saattaa kuulostaa nopeasti ajateltuna ristiriitaiselta, ilmiö on yllättävän yleinen. Kyse on sisäistetystä homofobiasta, joka voi saada ihmisen inhoamaan paitsi omaa seksuaalisuuttaan, myös muita sateenkaariyhteisön jäseniä. Tässä artikkelissa syvennymme tähän monimutkaiseen aiheeseen ja kerromme Seanin tarinan – nuoren miehen, joka kamppaili omien ennakkoluulojensa kanssa.

Mitä tarkoittaa olla homo ja homofoobikko?

Kun puhutaan homofobiasta, mieleen nousee usein kuva ulkopuolisesta henkilöstä, joka vihaa, pelkää tai syrjii seksuaalivähemmistöjä. Kuitenkin myös sateenkaariyhteisön sisällä voi esiintyä syrjintää. Kun henkilö on itse homo, mutta kantaa sisällään syvää inhoa tai häpeää omaa viiteryhmäänsä kohtaan, hän saattaa huomata olevansa itse homofoobikko. Tästä psykologisesta ilmiöstä käytetään nimitystä sisäistetty homofobia.

Tila syntyy tyypillisesti silloin, kun yksilö tiedostamattaan omaksuu ympäröivän yhteiskunnan negatiiviset asenteet, ahtaat stereotypiat ja historian painolastin homoseksuaalisuutta kohtaan. Tämä voi johtaa ahdistukseen ja voimakkaaseen tarpeeseen etääntyä muista vähemmistön edustajista, jotka elävät omaa seksuaalisuuttaan avoimemmin tai näyttävämmin todeksi.

Seanin tarina: Kun sateenkaariyhteisö tuntuu vieraalta ja ahdistavalta

Nuori homomies Sean huomasi olevansa periaatteessa täysin sinut oman seksuaalisuutensa kanssa. Tästä huolimatta hänellä oli suuria vaikeuksia hyväksyä LGBTIQ+-yhteisön sisäisiä toimintatapoja ja kulttuuria. Hän koki jatkuvaa ahdistusta siitä, miksi niin monien piti hänen mielestään käyttäytyä ”liian queeristi”.

Brittiläisessä #QueerAF-podcastissa Sean avautui avoimesti kokemuksistaan ja myönsi tunteneensa valtavaa häpeää. Hän kertoi olleensa suorastaan vihainen monille muille homomiehille, koska hän koki näiden vain ruokkivan ja vahvistavan negatiivisia stereotypioita. ”Sanoin asioita, kuten miksi olet taakka meille muille? Yritin jatkuvasti muokata ihmisiä sellaisiksi kuin heidän minun mielestäni pitäisi olla”, Sean muistelee.

Tämä jatkuva muiden tuomitseminen ja oman mielenrauhan puute alkoi pidemmän päälle tuntua raskaalta ja uuvuttavalta.

Kohtaaminen stereotypioiden kanssa: Traumaattinen kokemus ”Porn Idol” -klubilla

Yksi merkittävä käännekohta Seanin ajattelussa tapahtui, kun hän vieraili Lontoon tunnetulla Heaven-homoklubilla, jossa järjestetään viikoittain ”Porn Idol” -niminen kilpailu. Tapahtumassa kilpailijat tanssivat ja strippasivat humalaisen, huutavan yleisön edessä. Seanille koko kokemus oli äärimmäisen stressaava.

Hän lähti klubilta hämmentyneenä ja kyseenalaisti oman identiteettinsä: ”Tätäkö tarkoittaa olla homo? Humaltua ja viheltää alastomille miehille?” Hänestä alkoi tuntua, ettei kyse ollut enää vain siitä, keneen hän tuntee vetoa. Hänen harteilleen laskettiin kokonainen kehonkuvan ja elämäntyylin oletus, jota hän ei tunnistanut omakseen, ja jota hän suorastaan vieroksui.

Mistä sisäistetty homofobia todella kumpuaa?

Ymmärtääkseen omia tunteitaan Sean keskusteli kirjailija Matthew Toddin kanssa. Todd on perehtynyt aiheeseen syvällisesti ja kirjoittanut sisäistettyä homofobiaa käsittelevän, ylistetyn tietokirjan Straight Jacket.

Toddin mukaan ilmiössä on kyse siitä, että LGBTIQ+-ihmiset kasvavat usein maailmassa, joka viestii heille jatkuvasti – joko rivien välistä tai aivan suoraan –, ettei heidän olemassaolonsa ole normaalia tai hyväksyttyä. Pahimmillaan homous on historiallisesti nähty ”uhkana olemassaolollemme”, mikä kytkeytyy ihmisen alitajuiseen selviytymisviettiin. Pelko hylätyksi tulemisesta ja yhteisön ulkopuolelle jäämisestä muuttuu monimutkaisiksi häpeän tunteiksi, jotka seuraavat mukana pitkälle aikuisuuteen, vaikka elinympäristö olisikin muuttunut suvaitsevammaksi.

Horisontaalinen sorto – Miksi hyökkäämme omiamme vastaan?

Kun häpeä ja pelko jäävät käsittelemättä, Seanin kaltaiset ihmiset saattavat kääntää tämän sisäisen pahan olon muita vähemmistön edustajia kohtaan. Psykologiassa ja sosiologiassa tätä ilmiötä kutsutaan horisontaaliseksi sorroksi.

Se on eräänlainen tiedostamaton puolustusmekanismi. Sean oivalsi myöhemmin terapian avulla, ettei hänen vihansa ja ennakkoluulonsa muita homomiehiä kohtaan johtunut siitä, että hänellä olisi ollut aidosti epämukava olo heidän seurassaan. Todellisuudessa hänellä oli epämukava olo itsensä kanssa.

Matthew Todd muistuttaa, että vaikka nykypäivän sateenkaarinuoret voivat vaikuttaa ulospäin hyvinkin avoimilta ja ylpeiltä erityisesti sosiaalisessa mediassa, se ei poista ongelmaa. Pintakiillon alla todella moni kamppailee itsetunto-ongelmien ja itsensä hyväksymisen kanssa. Yhteiskunnan vuosikymmeniä jatkuneella, homoseksuaaleihin kohdistuneella häpeän perinnöllä on pitkät jäljet.

Miten päästä irti sisäistetystä häpeästä?

Lopulta Sean teki tärkeän päätöksen ja hakeutui seksuaalivähemmistöjen haasteisiin erikoistuneen LGBT-terapeutin vastaanotolle. Hän halusi päästä eroon siitä osasta itseään, joka toimi kuin homofoobikko. Terapeutin avulla hän oppi kolme ratkaisevaa asiaa:

  • Yhteisön monimuotoisuuden ymmärtäminen: Sateenkaariyhteisö ei ole koskaan yksi yhtenäinen, samanlailla ajatteleva ja käyttäytyvä massa. Siihen mahtuu valtavasti erilaisia ihmisiä, syvyyttä, arvoja ja moninaisuutta.
  • Oman tien valitseminen: Kenenkään ei tarvitse väkisin sopia vallitseviin stereotypioihin – oli kyse sitten ylikorostetusta maskuliinisuudesta, naisellisuudesta tai tietynlaisesta bile- ja klubikulttuurista. Jokainen saa itse päättää, mihin ilmiöihin samaistuu.
  • Aitous on kaiken perusta: Loppujen lopuksi merkityksellisintä on se, että uskaltaa elää täyttä elämää omana aitona itsenään ja oppia hyväksymään itsensä ilman ulkopuolelta saneltuja ehtoja.

Oman sisäisen homofoobikon tunnistaminen ja sen kohtaaminen on usein rankka, mutta lopulta äärimmäisen vapauttava prosessi. Seanin rohkeus puhua kipeästä aiheesta ääneen auttaa murtamaan yhteisön sisäisiä tabuja. Hänen tarinansa rohkaisee meitä kaikkia pohtimaan, ohjaako omia valintojamme aito halu olla oma itsemme, vai sisäistetty häpeä muiden katseiden alla.