Jaana Tiiri

Jaana Tiiri

on Invalidiliiton nuorisotyöryhmän puheenjohtaja ja aktiivinen vammais- ja seksuaalioikeusaktivisti.

LHBTIQ -ihmisoikeustyö on tasa-arvoisen avioliittolain myötä saavuttanut suuren voiton, mutta työsarka jatkuu. Yhä edelleen riittää ihmisarvoa rikkovia säädöksiä, kuten translaki, yhä taisteluja taisteltavina, asenteita muutettavana ja kaappeja räjäytettävänä. Sateenkaariväki ja -vaikuttaminen keskittyy vahvasti ”kaappien” käsitteiden muuttamiseen turhiksi, jotta jokainen voisi elää omana itsenään ilman ennakko-oletuksia seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Mutta miten vaikuttamistyön vauhdissa pysyy mukana ihmisryhmä, jolla on tälläkin hetkellä vaikeuksia ylipäätään päästä kaappiin sisälle?

Vammaisten seksuaalisuus on yhä vahva tabu. Tämän tabun rikkomiseksi erilaiset vammaisvaikuttajat tekevät tahoillaan aktiivisesti työtä. Esille nostetaan monenlaisia aiheita, kuten seksin mahdollisuus asumispalveluyksiköissä, avusteinen seksi, vammaisten parisuhde-elämään liittyvät ennakkoluulot ja helposti käytettävät seksivälineet. Kun seksuaalioikeustyön lähtökohtina ovat vielä ennakkoluulot koskien vammaisten seksuaalisuutta ylipäänsä ja vammaisten ihmisten oikeus omaan seksuaalisuuteensa, sateenkaariteemat voivat helposti jäädä tässä keskustelussa pimentoon.

Olin viime vuonna mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Suomen ehkä ensimmäistä vammaisille ja pitkäaikaissairaille nuorille suunnattua sateenkaarevaa viikonloppuleiriä, jonka järjestäjätahoina toimivat Nuorisoyhteistyö Seitti, Seta ja Sinuiksi-palvelu. Tämän hyvin suositun leirin päätteeksi selvää oli ainakin se, että tavoittamamme kohderyhmä kaipaa kipeästi lisää tällaisia tilaisuuksia. Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten täytyy voida jakaa kokemuksia ja saada vertaistukea niistä erityisistä haasteista, joita liittyy kahden vähemmistön välissä elämiseen. Kuulin viikonlopun aikana useamman tarinan siitä, miten kaapista ulostuloon ei koskaan ollut tullut varsinaista mahdollisuutta, kun vammaisten henkilöiden kohdalla normi seksuaalisuuden kokonaisvaltaisesta puuttumisesta tuntuu olevan esimerkiksi heteronormia vahvempi. Kaapista ulostulon vaiheeseen ei koskaan päästä, jos kaappiin johtavat ne surullisenkuuluisat, esteelliset portaat.

Kahden vähemmistöidentiteetin vaientamana voi olla kaksin verroin vaikeampaa saada ääntään kuuluviin. Vielä haastavammaksi tilanteen tekee vammaiskentältä kuuluva hiljaisuus, kun kyseessä on sateenkaarivaikuttaminen. Koska monet kentän toimijat kuitenkin pitävät seksuaalioikeuksien edistämistä vammaisten parissa relevanttina, herää kysymys, mikseivät sateenkaariasiatkin olisi relevantteja? Muistan ikuisesti erään kokouksen, jossa seksuaalioikeuksista keskustelemaan oli kerääntynyt joukko alan asiantuntijoita. Tässä kokouksessa yhden kehitysvammaisten asumisyksikön johtohenkilö selitti pitkällisesti sitä, miten heidän asiakkailleen kyllä voitaisiin kertoa seksuaalisuudesta, mutta homoseksuaalisuudesta kertominen ei tulisi kuuloonkaan. Hänen mielestään homoseksuaalisuudesta kertominen johtaisi vain siihen, että asiakkaat päätyisivät holtittomasti harrastamaan seksiä keskenään. Nämä vieläkin vahvana kytevät ennakkoasenteet ja haitalliset normitukset kertovat siitä, että sateenkaarivaikuttaminen vammaiskentällä todellakin on relevanttia ja että työtä on vielä paljon jäljellä.

Onneksi keskustelunavauksia aiheesta on kuitenkin jo tehty. Muun muassa vuoden 2016 Helsinki Pride-kulkueessa vammaisjärjestöillä oli oma blokki, HeSeta:lla toimii sateenkaareville vammaisille suunnattu KVV, eli Kahden Vähemmistön Väkeä -ryhmittymä ja Nuorisoyhteistyö Seitin Sateenkaari-Seitti jatkaa toimintaansa. Vammaiskentältä kaivataan kuitenkin vielä vahvempaa ääntä sateenkaarivaikuttamisen puolesta, samalla tavalla kuin LHBTIQ-työssä on otettava huomioon myös ne, jotka ovat vaarassa jäädä varjoon. Eri toimijoiden yhteistyötä lisäämällä voimme rakentaa siltoja näiden kahden maailman välille – ja toivottavasti myös ramppeja kaappeihin ja niistä ulos.

 


Kuva: Kevin Irvine 2015.

”Excerpt from Snapshot (Minsky’s Burlesque, New Jersey, ca. 1954)” – Performed and choreographed by Alice Sheppard and Laurel Lawson, with the permission of Full Radius Dance. Directed and Costumes by Douglas Scott. Photograph taken at ”Counter Balance VI – An integrated dance concert that celebrates 25 years of the Americans with Disabilities Act,” presented by Access Living, Bodies of Work and Momenta Dance Company, at the National Museum of Mexican Art, 1852 West 19th Street, Chicago, Illinois. September 19, 2015.

Via Wikimedia Commons.

Share This