Eva Isaksson

Eva Isaksson

on tietokirjailija ja verkkoaktivisti. Hän työskentelee tietoasiantuntijana Helsingin yliopiston kirjastossa. Sapfo-listan aktiivisimpina vuosina työpaikkana oli tähtitieteen laitos. Eva on innokas vihannestarhuri. Hänet tunnetaan sapfo-listalla muun muassa heinätalkoistaan, joihin monet ovat vuosien varrella osallistuneet.

N eljännesvuosisata. Lähes niin pitkään sapfo-lista on kuulunut elämääni. Se syntyi 7. huhtikuuta 1993, kun lähetin kolmellekymmenelle nimeltä ja sähköpostiosoitteelta tuntemalleni vastaanottajalle viestin otsikolla ”Suomen Sapfo on syntynyt!!”

Sapfo-listan esikuvana oli 1987 käynnistynyt amerikkalainen Sappho, jota olin tilannut tuolloin jo pari vuotta. Löysin listan nimen ja tilausohjeen Lesbians in Science -listan kautta. En enää muista miten löysin jälkimmäisen – joka tapauksessa tietolähde on ollut mitä luultavimmin painettu, sillä ensimmäinen julkiseen käyttöön tarkoitettu verkkoselain julkistettiin vasta vähän myöhemmin, huhtikuun lopussa 1993.

Sapfon syntyessä sähköisiä viestintäkanavia oli Suomessa olemassa jo jonkin verran. Oli monenlaisia ”bokseja”, yleensä teininörttien kotona lankapuhelinlinjassa ja modeemissa kiinni olevia kotimikroja, joilla pyöri jokin BBS-purkkiohjelmisto. Boksilistauksista saattoi löytää myös pari seksuaalivähemmistöille suunnattua numeroa. Näihin modeeminumeroihin kytkeytyvä lesbo huomasi pian seuraavansa sivustakatsojana miesten juttelua. Sama tilanne vallitsi yliopistomaailman tarpeisiin kehittyvän internetin puolella. Siellä tarjolla oli erilaisia keskustelukanavia Usenetissa ja IRCissä, sekä tietysti sähköposti.

Sähköisten viestien lähettäminen joko yksittäiselle tai yhdellä kertaa useammalle lähettäjälle on nykyään arkista, mutta 1990-luvun alussa se oli mullistavaa. Aiemmin keskustelua oli käyty joko kasvokkain, kirjeitse tai lehtien yleisönosastoissa. Kirjeen lähettäminen oli hidasta ja yleisönosastot suodattivat keskustelua. Kasvokkain läheskään kaikki eivät päässeet ääneen, saati paikalle. Eivät esimerkiksi ne naiset, jotka asuivat kaukana isoimmista kaupungeista, tai ne joilla oli monenlaisia esteitä ja rajoitteita. Monilta puuttui rohkeutta ylittää kynnyksiä ja näyttäytyä omana itsenään.

Sähköinen viestintä madalsi näitä esteitä. Se lyhensi välimatkoja ja yhdisti samaan keskusteluun Helsingissä, Turussa, Tampereella ja missä vain sähköpostin ulottuvilla olevat. Listaviestien lähettäjä saattoi olla vielä kaapissa ja sähköisiin keskusteluihin osallistumalla moni sai lisää varmuutta, jota tarvitsi kasvaakseen ulos kaapista. Uusiin ihmisiin saattoi tutustua kotoa käsin, tarvitsematta lähteä tupakansavuun ja taustamusiikin pauhuun. Huoli siitä, vieroittaako netti todellisuudesta, oli monille meistä aivan turha. Päinvastoin se lähensi meitä todellisuuteen ja muiden yhteyteen. Itselleni se mahdollisti kuulovammasta riippumattoman tavan kommunikoida.

Mieslesbot ja Erkin tytär

Sapfo-lista ei ollut oikeastaan koskaan puhtaasti virtuaalinen. Alkuaikojen jakelussa mukana olijat tunsivat käytännössä kaikki toisensa. Monet heistä olivat helsinkiläisiä. Virtuaalisen ja reaalimaailman välille syntyi vuosien maantieteellinen jännite. Listalla ilmoitettiin tapahtumista ja tapaamisista tarkentamatta missä kaupungissa. Olimme kaikki verkossa, miksi jotkut silti olettivat kaikkien asuvan tai liikkuvan Helsingissä?

Sapfo-listan ensimmäinen keskustelu liittyi listan määrittelyyn ”vain naisille”. Entä mieslesbot? Mitä tarkoitimme naisilla? Käytännöksi muodostui sama kuin listan amerikkalaisella esikuvalla: mukaan olivat tervetulleita ne, jotka kokivat tällä tavoin määritellyn listan itselleen mielekkääksi. Virtuaaliset yhteisöt muodostuivatkin tärkeiksi monille ihmisille, jotka saattoivat toimia niissä enemmän omina itsenään kuin 1990-luvun alun muissa tapaamispaikoissa oli mahdollista.

Neljännesvuosisata sitten internet oli ympäristönä miesvaltaisempi kuin mitä se on nykyään. Miehillä oli naisia yleisemmin pääsy verkkoon. Kaikille suunnatut yhteydet palveluineen tulivat vasta myöhemmin. Ne, jotka alkuaikoina pääsivät mukaan virtuaaliyhteisöihin, olivat usein aiheellisesti huolissaan yksityisyydestään. Uskaltaako sapfo-listalle kirjoittaa? Kuka näkee kirjoitukseni, monelleko se leviää?

Mukaan pyrki tilaajia, jotka halusivat puhtaasta uteliaisuudesta seurata naisten keskusteluja. Niinpä uusia tilaajia alettiin tarkistaa. Yliopistojen osoitteista sai kohtuullisen helposti selville, kenelle tietty osoite kuului, mutta muut osoitteet olivat hankalampia. Erään tilaajan osoite kuului Erkille. Tarkemmissa selvittelyissä ilmeni, että tytär käytti isänsä osoitetta.

Listan koon kasvaessa tuli tarpeelliseksi tehdä lisätarkistuksia. Listan ylläpidossa mukana oleva vapaaehtoinen soitti uusille tilaajille ja varmisti, että listalle pyrkijä kuulosti naiselta. Tämäkin menetelmä on varmasti ollut epävarma, mutta rauhoitti kuitenkin monia listalla olijoita.

30 000 viestiä

Olen arkistoinut itselleni kaikki sapfo-listan säilyneet viestit vuodesta 1993. Pari katkoa on ollut: eräänä syksynä uudella palvelimella sattunut levyrikko hävitti viestit noin kuukauden ajalta. Vuosia myöhemmin, kun lista oli jo melkoisesti hiljennyt, tekninen vika esti viestiliikenteen pidemmäksi ajaksi. 1997 viestejä kulki vuodessa noin 1500, mutta huippuvuotena 2005 viestejä lähetettiin listalle jopa 3600. Vielä vuosi 2009 lista oli hyvinkin vilkas. Vasta vuonna 2010 alkoi hiljentyminen, kun Facebook ja muut virtuaaliyhteisöt keräsivät keskustelijat uusiin ympyröihin.

Sapfo-listan alkutaipaleella keskusteltiin ilmiöistä jotka eivät enää nykymaailmassa herättäisi huomiota. Kuka muistaa vielä televisiosarja Villin pohjolan lesbojakson? Sapfo-listalla se herätti vilkasta keskustelua. Lesbojulkkiksia oli olemattoman vähän. Pienimmätkin havainnot sapfisista ilmiöistä elokuvissa, televisiossa ja kirjallisuudessa raportoitiin.

Yritin tätä pakinaa varten lukea listan alkuaikojen keskusteluja. Jouduin kuitenkin toteamaan, että niiden runsaus ja monimuotoisuus vaatisi kunnollista perehtymistä. Kaikkiaan listan arkistossa on noin 30 000 viestiä. Mukana on sekä pitkiä henkilökohtaisia avautumisia että kepeitä kommenttiketjuja. Vuoden 1994 presidentinvaalien alla keskusteltiin Martti Ahtisaaren ja Elisabeth Rehnin suhtautumisesta rekisteröityyn parisuhteeseen. Jotkut kirjoittajista ovat todellisia sanavirtuooseja, joiden viestit ovat jättäneet lukijoihinsa pysyvän muistijäljen.

Kun lista oli 1990-luvun alussa uusi, sille lähetetyt kirjoitukset ovat varmasti tuntuneet listaa seuraavista merkityksellisiltä. Ne ovat synnyttäneet pysyvää yhteisöllisyyttä, josta edelleen huomaan jälkiä seuratessani myöhemmin, muiden verkonmutkien kautta järjestyneitä yhteisöjä.

Sapfo-lista

Tilausohjeet ovat edelleen netissä (päivitetty 2005…)

 

Share This