Rita Paqvalén

Rita Paqvalén

on Suomi100 – Sateenkaaren väreissä -hankkeen projektipäällikkö.

Katriina Rosavaara

Katriina Rosavaara

on Suomi100 – Sateenkaaren väreissä -hankkeen taiteellinen johtaja.

On hehkutuksen, fanfaarien ja juhlan aika!

Vuoden 2017 aikana sateenkaarevat teemat ovat todellakin olleet laajasti näkyvillä kaikkialla, etelästä pohjoiseen ja lännestä itään. Museokokoelmia on tarkastettu queer-näkökulmista, on toteutettu LHBTIQ-aiheisia näyttelyitä ja esityksiä sekä järjestetty seminaareja ja LHBTIQ-yhteisön historiaan keskittyneitä muistelukahviloita. #Tvättlina-taidehankkeen pyykkinaruja on ripustettu ympäri maata, kirjastoihin on perustettu sateenkaarihyllyjä ja rakennettu näyttelyitä. Arkistot ovat keränneet sateenkaarevia kertomuksia ja aineistoja kokoelmiinsa ja tarkastelleet arkiston arkea queer-näkökulmista. Monien instituutioiden henkilökuntaa on koulutettu huomioimaan toiminnassaan seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta sekä queer-näkökulmia. Sateenkaarevista teemoista on kirjoitettu ja puhuttu paljon, ja kulttuuriväki on marssinut runsain joukoin kesän Pride-kulkueissa.

Olemme todella innoissamme tästä kaikesta ja siitä, että niin moni kansallinen taide- ja kulttuurilaitos halusi tulla mukaan hankkeemme pääyhteistyökumppaniksi* sekä siitä, miten innokkaasti ne ja monet muut taide- ja kulttuuritoimijat sekä taiteentekijät ottivat haasteemme vastaan! Tässä vaiheessa haluamme kiittää kaikkia yhteistyökumppaneista hienosta yhteistyöstä ja mahtavasta vuodesta (joka sai varaslähdön jo keväällä 2016).  Juhlavuoden ohjelma on osoittanut, että queer-sisältöinen taide Suomessa on paljon muutakin kuin Tom of Finland ja Tove Jansson, ja että queer-historiamme on moninainen ja moniääninen.

Haluamme myös kiittää verkkosivujemme blogin kirjoittajia inspiroivista ja ajatuksia herättävistä teksteistä. Suurkiitos menee myös hankkeessa mukana oleville taiteilijoille: Tero Hetero -bändille, solisti Hildá Länsmanille ja  koreografi Hilppa Lammelle, jotka tekivät tasa-arvoisen avioliittolain voimaantuloa juhlistavan Tahdon -biisin, -koreografian ja -musiikkivideon. Kuvataiteilijoille Kalle Hammille & Dzamil Kamangerille, jotka toteuttivat vähemmistöjen vähemmistöihin pureutuvan Queerkätkö -yhteisötaideteoksen Helsinkiin. Ja kiitos myös vielä salassa olevalle runoilijalle, joka on kirjoittanut meille juhlarunon! Sen julkistamme päätösseminaarissa Ateneumissa 2.2. Tervetuloa mukaan!

Queer-kulttuuri on oiva tapa houkutella uusia yleisöjä

Juhlavuosi on osoittanut että LHBTIQ-aiheet ja -sisällöt kiinnostavat laajasti myös muita kuin vähemmistöihin kuuluvia ja että ne voivat tarjota mahdollisuuksia uusien kävijöiden tavoittamiseen. Yhtenä esimerkkinä tästä voi mainita helsinkiläisen Taidekoti Kirpilän, jonka keväällä 2017 aloitetut queer-opastukset ovat olleet varsinainen yleisömenestys. Ensimmäiseen queer-opastukseen osallistui noin 200 henkilöä! Näille kerran kuukaudessa järjestetyille queer-yleisöopastuksille sekä tilatuille queer-opastuksille osallistui vuoden 2017 aikana yhteensä noin 700 kävijää Taidekodin 8 240 kävijästä.

Queer-opastukset ovat helppo tapa tuoda uusia näkökulmia museotoimintaan, ja opastuksia on järjestetty juhlavuoden aikana useissa museoissa ympäri Suomea. Queer-opastuksien edelläkävijä Suomessa on yksi hankkeemme pääyhteistyökumppaneista Kansallisgalleria, joka on toteuttanut niitä vuodesta 2012. Juhlavuoteen liittyen Kansallismuseon omia oppaita koulutettiin lähestymään kokoelmia queer-näkökulmista, ja Kansallisgallerian eri museoissa järjestettiin monta LHBTIQ-aiheista tapahtumaa juhlavuoden aikana.

Suomalainen museokenttä on tuonut laajasti ja monipuolisesti esiin LHBTIQ-historiaa ja queer-taidetta. Queer-opastusten ja -aiheisten tapahtumien lisäksi on järjestetty monta aiheeseen liittyvää näyttelyä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Helsingin Kaupunginmuseon LHBTIQ-oikeuksia käsittelevä HELSEXINKI-näyttely (12.5.2017–28.1.2018) johon tutustui yli 80 000 ihmistä. Näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös 25 oheistapahtumaa, joihin osallistui 7700 henkilöä. Toinen kiinnostava esimerkki on Torniossa sijaitsevan Aineen taidemuseon ja Haaparannassa sijaitsevan Svefi – Sverigefinska folkhögskolanin hanke Konsten och den sexuella identiteten – diskussionsforum, jonka tavoitteena on tuoda näkyväksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen monimuotoisuus taiteen ja kulttuurin keinoin. Hanke koostuu mm. kahdesta queer-aiheisesta taidenäyttelystä (joista ensimmäinen sijoittui vuoteen 2017) ja näyttelyihin liittyvistä tapahtumista. Hanken puitteessa on myös koulutettu kunnan kulttuuritoimessa työskentelevät huomioimaan LHBTIQ-asiakkaita, ja hanke on yhteistyössä Meri-Lapin Setan kanssa järjestänyt ensimmäisen valtakunnan rajoja ylittävän BorderPride -festivaalin.

Yksi edelletys sille, että museot voivat tuoda queer-historiaa esiin ja että tutkijat voivat tutkia sitä on, että LHBTIQ-aiheisia aineistoja on löydettävissä museoiden lisäksi myös arkistoissa. Siksi arkistot ja erityisesti Svenska litteratursällskapet i Finland r.f. ovat olleet tärkeitä yhteistyötahoja hankkeellemme. Yhteistyössä arkistojen kanssa on kerätty uusia arkistoaineistoja ja järjestetty erityyppisiä keskusteluja ja seminaareja queer-muistoista ja arkistojen roolista Helsingissä, Raaseporissa, Vaasassa ja Ahvenanmaalla. Hanke on yhdessä arkistokumpanien kanssa tuottanut muistelukortteja, joita voi käyttää queer-muistoista keskusteltaessa.

Kohti avoimempaa tulevaisuutta

Ja sitten on juhlavuotta seuraava sateenkaareva ja queerimpi tulevaisuus. Mitä se on? Mitä tapahtuu nyt?

Taiteen ja kulttuurin keinoin on tiedetty mahdolliseksi tuoda esiin sellaisia asioita ja näkökulmia, jotka eivät ole vielä tunnettuja tai mahdollisia muualla yhteiskunnassa. Tällaisia asioita ovat Queerkätkön esiintuoma suomalainen homonationalismi ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden uhka joutua haavoittuvan asemansa vuoksi seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi myös LHBTIQ-yhteisön sisällä. Kriittisen uuden tiedon kautta juhlavuodet voivat muodostua toisella tavalla merkittäviksi. Jos osaamme kuunnella, ymmärrys omasta itsestämme ja toiminnastamme lisääntyy ja tunnistamme erityistä tukea tarvitsevat toimijat ja asiat entistä paremmin. LHBTIQ-yhteisö on kasvanut viime vuosina myös turvapaikanhakijoiden myötä, ja on tärkeää, että saamme myös heidät tuntemaan itsensä tervetulleiksi yhteisöömme. Turvapaikanhakijoiden joukossa on myös eri alojen taiteilijoita, jotka tulevat lähivuosina rikastuttamaan teoksillaan myös LHBTIQ-taide- ja kulttuurikenttää.

Suomi ei muuttunut vuodessa kokonaan, mutta jonkin verran kuitenkin. Yhä useampi tuli törmänneeksi LHBTIQ-taiteeseen ja kulttuuriin myös sitä erikseen etsimättä, kun sisällöt saivat enemmän tilaa instituutioiden ohjelmistoissa ja toiminnassa. Yhä useampi osaa odottaa ja vaatia moninaisuutta näkyville. Tämä oli tavoitteemme, kun lähdimme suunnittelemaan hanketta. Halusimme tavoittaa instituutioiden organisaatiot kaikilla tasoilla ja välittää viestiä moninaisen yleisön yhdenvertaisen kohtaamisen välttämättömyydestä. Halusimme, että sateenkaariraidasta tulee pysyvä osa instituutioiden toiminnan kirjavaa mattoraidastoa. Toimintaa, strategiaa ja sisältöä. Jotakin itsestäänselvän välttämätöntä, jota ilman ei enää pärjätä tämän vuoden jälkeen. Pidetään yhdessä huolta, että näin käy. Kysytään, jos ei näy ja kiitetään, kun on. Annetaan tilaa taiteilijoille työskennellä juuri niiden aiheiden ja sisältöjen kanssa, jotka heitä kiinnostavat. Taiteen ja kulttuurin aito moninaisuus, monikielisyys ja monimuotoisuus syntyy tekijöidensä kautta.


 

*Hankkeen pääyhteistyötahot ovat AV-arkki, Kansallisgalleria, Kansallisteatteri, SKS – Suomalainen kirjallisuusseura, SLS – Svenska litteratursällskapet i Finland, Svenska Teatern, Työväen Arkisto, YLE Arkivet ja YLE Elävä arkisto.

 

 

 

 

Share This