Nimeni on Ahmed* ja olen 18-vuotias. Olen asunut Irakissa koko ikäni.
Ensimmäiset 14 vuotta elämästäni perheeni oli minulle kaikki kaikessa. Vaikka he ovat hyvin tiukkoja, rakastin heitä kovasti.
Mutta kun neljä vuotta sitten paljastuin transsukupuoliseksi mieheksi, elämäni muuttui huonompaan suuntaan.
Tuskin oli päivääkään, jolloin joku perheestäni ei olisi käyttänyt minua sanallisesti hyväksi, hakannut tai lukinnut minua sen jälkeen, kun olin tullut julkisuuteen. Aloin karata kotoa aina kun siihen oli mahdollisuus. Koska olin vain lapsi, jolla ei ollut vakiintuneita tuloja, minulta loppuivat aina rahat tai turvalliset paikat, ja minun oli palattava kotiin.
Yksi vuosi oli erityisen paha. Isäni ei antanut minun lähteä kotoa seitsemään kuukauteen putkeen. Se mursi minut täysin. Tunsin itseni niin epätoivoiseksi, toivottomaksi ja yksinäiseksi.
Kun viimeksi karkasin kotoa, isäni sanoi, etten voisi koskaan palata. Hän pakotti sisarukseni lupaamaan, etteivät he koskaan ottaisi minuun yhteyttä. Hän sanoi äidilleni – joka oli ollut viimeinen toivoni saada minkäänlaista tukea perheeltäni – että hän eroaisi äidistä, jos tämä yrittäisi auttaa minua millään tavalla. Niinpä jätin kotini – ja perheeni – lopullisesti.
Löysin Sulaimanyahin kaupungista motellin, johon minulla oli varaa. Ajattelin, että se oli riittävän turvallinen – olin lähellä julkista basaaria. Aloin hankkia ystäviä, asettua aloilleni ja tehdä kodin siitä vähästä, mitä minulla oli. Mutta eräänä päivänä tulin kotiin ja huomasin, että kurdien turvallisuusjoukot, Asaysh, odottivat minua ja ystävääni, joka oli sukupuoltaan poikkeava. Vaikka emme olleet syyllistyneet mihinkään rikokseen, meidät pidätettiin välittömästi ja meitä kiellettiin pääsemästä enää koskaan alueen hotelleihin.
Kun Asaysh oli vapauttanut minut, jouduin elämään kadulla. Se oli täysin kauhistuttavaa. Mutta minua onnisti. Joku kadulla tapaamani henkilö kertoi minulle Rasan-nimisestä ryhmästä.
He tekivät historiaa Irakissa vuoden 2017 alussa maalaamalla seinämaalauksia LGBTQ-tasa-arvosta julkisille seinille ympäri Sulaimanyahin kaupunkia. Maalauksia vandalisoitiin, mutta he jatkoivat niiden uudelleenmaalaamista saadakseen viestinsä leviämään.
Näillä maalauksilla Rasan lähettää Irakin nuorille LGBTQ-ihmisille viestin siitä, etteivät he ole yksin. Ne auttavat muuttamaan sydämiä ja mieliä.
Osana toimintaansa Rasan työskentelee myös minun kaltaisteni alueen nuorten LGBTQ-ihmisten parissa, joilla ei useinkaan ole paikkaa, jonne mennä, eikä tukea. Heidän avullaan löysin paljon turvallisemman ja pysyvän asuinpaikan. He varmistivat, että minulla oli ruokaa ja muita perustarpeita. He ovat auttaneet minua saamaan elämäni kuntoon.
Rasan on saanut Irakin kurdihallitukselta luvan maalata toisen kierroksen julkisia seinämaalauksia Sulaimanyahissa. He ovat hankkineet ammattitaiteilijoita maalaamaan seinämaalaukset ja varmistaneet seinämaalauksille paikat, joihin vandaalien on vaikeampi päästä – mutta he tarvitsevat siihen varoja.
Siksi Rasan on liittoutunut maailmanlaajuisen LGBTQ-oikeusryhmän All Outin kanssa järjestääkseen joukkorahoitusrahoituksen tämän uraauurtavan hankkeen toteuttamiseksi.
Haluatko auttaa? Voit tehdä lahjoituksen osoitteessa https://go.allout.org/en/a/iraq-lgbt-murals/
Voit myös tutustua Rasanin Facebook-sivuun: https://www.facebook.com/rasanorganization/
*En käytä oikeaa nimeäni oman turvallisuuteni vuoksi.
Lukijoiden valinta
