Kati Mustola

Kati Mustola

Kati Mustola on suomalaiseen seksuaalivähemmistöjen historiaan perehtynyt tutkija ja tietokirjailija

K ahvilat, ravintolat, baarit ja yökerhot ovat olleet ja ovat edelleen keskeisiä homojen, lesbojen, bi-, trans- ja queer-ihmisten tapaamispaikkoja. Aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli laissa kielletty Suomessa, eli vuoteen 1971 asti, ne olivat lähes ainoita tapaamispaikkoja. Tuolloin ei ollut homobaareja, ainoastaan homomiesten suosimia tiettyjä valtaväestön ravintoloita, joissa miehet tekivät vaivihkaa tuttavuutta toisten miesten kanssa. Naisten pääsyä ravintoloihin rajoitettiin ennen 1960-luvun loppua, joten kaikkien ravintoloiden asiakaskunta oli hyvin miesvoittoista.

Suomessa on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ruoka- ja juomakulttuurin erikoismuseo, Hotelli- ja ravintolamuseo. Museo halusi lisätä asiantuntemustaan sateenkaariravintolaelämästä ja palkkasi minut vuonna 2015 Suomen Kulttuurirahaston myöntämän apurahan turvin puoleksi vuodeksi kartoittamaan suomalaista sateenkaaribaarihistoriaa sekä käymään läpi museon kokoelmia sateenkaarisilmälasein.

Queer-historia arkiston heinäsuovassa

Museon laajoja kokoelmia en ehtinyt käytettävissä olevan ajan puitteissa kovin paljon penkoa. Työssäni törmäsin kokoelmalähtöisen tutkimuksen haasteisiin: jos tallennettaessa ei ole ollut tietoa, että tämä esine tai tieto liittyy sateenkaarihistoriaan, queer-historiaa on vaikeaa liittää museon kokoelmiin jälkeenpäin. Toisaalta: vaikka sateenkaarikonteksti olisi tallennustilanteessa ollut tiedossa, mutta aineistoa ei ole merkitty asiaankuuluvin asiasanoin, sen esiin nostaminen museon kokoelmista on ison työn takana. Työ tuntui turhauttavalta, neulan etsimiseltä heinäsuovasta sokkona.

Esimerkiksi vuonna 1981 koottiin laaja ravintolatyöntekijöiden muistititetoaineisto. Jos keruun kirjoituskehotuksessa olisi kysytty ravintolaväen muistoja myös homo- ja lesboasiakkaista tai -työntekijöistä, monilla olisi varmaan ollut kerrottavaa. Vaikka homomiesten suosimissa ”heteroravintoloissa” tapahtunut miestenvälinen flirtti oli useimmille muille ravintolan asiakkaille huomaamatonta, toki ravintolan henkilökunta tiesi, mitä heidän silmiensä alla tapahtui. Vuonna 1981 homoseksi oli ollut vasta 10 vuotta laillista, ja se oli tuohon vuoteen asti vielä luokiteltu psyykkiseksi sairaudeksi. Homoseksuaalisuutta pidettiin hävettävänä, salattavana ja piilotettavana asiana. Tuolloisille muistitiedon kerääjille tuskin on tullut edes mieleen kysyä ravintolaväen kokemuksia homoseksuaaleista. Jos joku olisi sitä ehdottanut, ehdotus olisi ehkä torjuttu peläten, että jo pelkkä homoseksuaalisuudesta kysyminen saattaisi karkottaa muista asioista muistelemaan halukkaita.

En ryhtynyt kahlaamaan läpi valtavaa muistitietoaineistoa, vaikka se muilta osin olisikin ollut hyvin kiinnostavaa. Luin pistokokeenomaisesesti työntekijöiden muisteluja sellaisista ravintoloista, joiden tiesin olleen homojen ja lesbojen suosiossa. Tulos: ei mitään. On silti mahdollista, että muistitietoaineisto sisältää sateenkaarihistoriaa, vaikka se ei minun eteeni tullutkaan. Laajan kokonaisuuden läpikäyminen jää tulevien tutkijoiden tehtäväksi.

Museolla on laaja kokoelma ihastuttavia vanhoja valokuvia ravintoloista ja niiden asiakkaista sekä työntekijöistä. Kuvaa ei voi kuitenkaan ”queeriyttää” jos kuvan kontekstista ei ole tietoa, siitä keitä kuvassa on tai mitä siinä ollaan juhlimassa. Museon uudemmissa, 2010-luvulla tekemissä dokumentoinneissa on tallennettu sateenkaarihistoriaa, myös valokuvina.

Ainoa löytöni kokoelmista oli Vanhan kellarin avajaisten pöytäkartta vuodelta 1964. Se on aivan tavallinen pöytäkartta, mutta sen voi ”queeriyttää”, kun siihen liitetään tieto mitä muuta samalla viikolla ja myöhemmin samassa paikassa tapahtui. Kartta on nimittäin samalla Vanhan ensimmäisen valtauksen pohjapiirros. Homomiehet olivat lopen kyllästyneitä vaivihkaiseen flirttiin ”heteroravintoloissa” ja päättivät toimia: he valtasivat osan Vanhan kellarin ravintolasta heti, kun se avattiin.

Tamperelaismies muistelee:

Tampereella oli teatterinaamiaiset, ja niissä eräs helsinkiläinen homomies kertoi, että nyt sinne rakennetaan Mannerheimintien alle uutta ravintolaa ja se on päätetty vallata. Ja vallattiin kanssa. Nimenomaan tällä sanalla, että ne on päättäneet vallata sen. Eikä se montaa päivää ollu auki, kun minäkin jo tein toivioretken Tampereelta Vanhan kellariin. Puskaradio kuulutti, että sinne.

Yleensä vanhan valtauksena pidetään sitä, kun opiskelijat valtasivat Vanhan ylioppilastalon maanpäälliset kerrokset marraskuussa 1968. Se oli kuitenkin jo toinen Vanhan valtaus, vaikkakin se kuuluisin. Vanhan kolmas valtaus tapahtui 1960- ja 70-lukujen vaihteessa, kun lesbo- ja binaiset valtasivat Vanhan kellarin Karhukabinetin omaksi paikakseen ja siitä tuli Suomen ensimmäinen lesbobaari.

Sapfosta Ranneliikkeeseen

Keskityin työssäni toimeksiantoni toiseen osaan, olemassa olevan sateenkaarevan ravintolahistorian kartoittamiseen ja uuden aineiston keräämiseen.

Tuula Juvosen Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia (Vastapaino 2002) sekä Tarja Hautasen Yksityistilaisuus (Seta-julkaisuja 2005) tutkimukset kertovat Tampereen ja Turun sateenkaarihistoriasta, mukana myös kapakkahistoriaa. Vaasan Setassa on järjestön omasta toimesta kartoitettu paikallista sateenkaarihistoriaa ja tapaamispaikkoja.

Olen itse haastatellut iäkkäitä helsinkiläishomoja ja -lesboja. Samaa on tehnyt ennen minua myös mm. Vesa Turunen, jonka hienot homomiesten haastattelut on julkaistu SETA-lehdissä vuonna 1988. Näistä lähteistä piirtyy kuva Helsingin vilkkaasta sateenkaarielämästä ja tapaamispaikoista.

Halusimme koota vielä puuttuvaa sateenkaarikansan ravintolahistoriaa, ja julkaisimme kehotuksia kirjoittaa ravintolamuistoja museon Restopedia -tietokantaan. Levitin kirjoituskehotusta sateenkaarevien ravintolamuistojen tallentamisesta suomeksi ja ruotsiksi eri nettifoorumeille, kaikkiin Suomen lhbtiq-yhdistyksiin ja vein paperisia kirjoituskehotuksia sateenkaaribaareihin Helsingissä, Turussa ja Tampereella.

Ravintolamuistoja saatiin Restopediaan 14 kappaletta.

Ne ovat arvokkaita, mutta niitä tuli valitettavan vähän. Kesti kauan ennenkuin keksin mistä löytää jo olemassa oleva valmis aineisto, varsinainen historiantutkijan aarreaitta: netin keskustelupalstoilla on tietenkin keskusteltu baariskenestä!

Aluksi, 1990-luvun alkupuolella, näitä keskusteluja käytiin sateenkaariväen suljetuilla sähköpostilistoilla, joiden kirjoitukset eivät tallentuneet mihinkään. Kun netti kehittyi, keskustelut siirtyivät sähköpostista verkkofoorumeille, joilla ne ovat edelleenkin luettavissa, mikäli kyseinen verkkosivusto on vielä olemassa. Olen itse osallistunut näihin sähköisiin keskusteluihin siitä lähtien kun Euroopan ensimmäinen lesbojen sähköpostilista, suomalainen sapfo-lista perustettiin vuonna 1993. Lähelle on vaikeaa nähdä, enkä ymmärtänyt näiden pulinaboksien arvoa ennenkuin epätoivoisesti etsin tietoa kadonneesta suomalaisesta kapakkaskenestä.

Ranneliike.net -sivusto perustettiin vuonna 2001. Sen keskusteluja voi selata alusta lähtien, ja niihin voi tehdä hakuja. Siellä on puitu joka ikinen Helsinkiin ja vähän muuallekin perustettu, nykyään jo kuopattu baari. Keskustelut ovat julkisia, kenen tahansa netin käyttäjän vapaasti luettavissa, joten eettistä ongelmaa niiden käyttämiseen tutkimusaineistona ja tallentamisessa museoon ei ole. Esimerkiksi keskusteluketjuun Stuff ja muuta Helsingin gaybaarihistoriaa on tallentunut 1990- ja 2000-lukujen Helsingin homobaarihistoria.

Näistä aineksista olen kirjoittanut tutkimuksen, jonka työnimenä on Tuhannen kapakan kautta. Hotelli- ja ravintolamuseo julkaisee sen lähitulevaisuudessa. Tutkimuksen perusteella on tähän mennessä julkaistu kolme blogitekstiä: Hansan lautasliinaTanssi on ihmisoikeus! ja Gay Gambrini.

Tutkimukseni tietoja on käytetty Hotelli- ja ravintolamuseossa ystävänpäivänä 2017 avattavassa Rakkauden tiloja – nautinnon nälkä -näyttelyssä, jossa on mukana myös sateenkaariravintolahistoriaa.

Suomen kulttuurirahaston rahoittaman hankkeen turvin Hotelli- ja ravintolamuseon asiantuntemus sateenkaarevasta ravintolahistoriasta lisääntyi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historia otetaan tulevaisuudessa paremmin huomioon uusia kokoelmahankintoja tehtäessä ja näyttelyitä käsikirjoitettaessa. Olemassa olevia kokoelmiakin osataan nyt katsoa uusin silmin. Toivottavasti tämä rohkaisee muita museoita – ja myös muita muistiorganisaatioita – katsomaan kokoelmiaan ja hankintojaan uudella tavalla.

Museon Restopedia -tietokantaan voi myös edelleen lähettää sateenkaarevia muistoja ravintoloista, ruokaloista, kahviloista, baareista ja yökerhoista. Muistot voivat olla tekstiä, valokuvia, ruokalistoja ja bilemainoksia ym. Näiden muistojen kertominen on tärkeää, jotta suomalaisesta lhbtiq-historiasta jäisi jälkiä ja se tulisi näkyväksi.

 

Vanhan kellarin avajaisten pöytäkartta 1.12.1964. Vasemmalla oleva Olutkellari ja erityisesti sen pyöreä baaritiski, ”banaanitiski” muodostuivat homomiesten tapaamispaikaksi, samoin kuin ravintolan avaamisvaiheessa vielä puuttuva Grilli. Lesbojen kokoontumispaikka Karhukabinetti on oikealla.

Blogeissa on julkaistu paljon sateenkaarihistoriaa. Hulivilipoika on ansiokkaasti kartoittanut Helsingin homohistoriaa useissa kirjoituksissaan. Koko 12-osainen sarja löytyy täältä: http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/05/homohistoriallinen-helsinki-1-kaupungin.html

Stadinrakki kertoo blogissaan elävästi muistojaan 1970-, 80- ja 90-lukujen Helsingin homobaariskenestä
I met you in a bar when I was not feeling so good
Disco, disco mystic

Hulivilipoika on kirjoittanut myösTampereen, Vaasan ja Turun homohistoriasta liittäen mukaan myös omia kokemuksiaan:
Yksi vihreä enkeli, kiitos! – syysretki Pirkanmaan pervopääkaupunkiin 1/2
Yksi vihreä enkeli, kiitos! – syysretki Pirkanmaan pervopääkaupunkiin 2/2
Vaasan farssi – pohjalaista pervohistoriaa 1/2
Vaasan farssi – pohjalaista pervohistoriaa 2/2
Teikäläisten Turku – varsinaissuomalaista homohistoriaa 1/2
Ravintoloita koskeva Turun 2-osa on vielä tulossa.

 


Artikkelikuva: Menyy/pöytäkartta; 1.12.1964, Vanhan Kellari, Helsinki
Finna.fi CC BY-ND 4.0

Share This