Katri Kivilaakso

Katri Kivilaakso

työskentelee kokoelmapäällikkönä SKS:n arkistossa.

S  uomi 100 – sateenkaaren väreissä -hankkeen ensimmäisessä blogissa 26.4. Rita Paqvalén ja Katriina Rosavaara kirjoittavat, että ”taide- ja kulttuurilaitosten tulee kirjoittaa historiaa aktiivisesti uudelleen, tarjota tilaa vaiennetuille äänille ja haastaa rasistisia tai stereotyyppisiä näkökulmia”. Muistiorganisaatioiden aktiivisuutta on oikein peräänkuuluttaa, sillä niillä on merkittävä rooli niin aineistojen kartuttamisessa kuin niiden käytettäväksi tarjoamisessakin.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen historiasta kertovien aineistojen karttumisen historia on kuitenkin monimutkainen, ja jää ymmärtämättä, jos katsomme vain sitä, miten edistyksellisiä tai konservatiivisia muistiorganisaatiot ovat historiansa eri vaiheissa nykymittapuulla olleet. 1900-luvun mittaan, aina homoseksuaalisuuden dekriminalisointiin ja sairausluokituksesta poistamiseen sekä vielä kehotuskiellosta luopumiseen asti poikkeavaa seksuaalista halua tai sukupuolista käyttäytymistä kuvaava aineisto on ollut arkaluontoista. Sellaista ei ole ollut helppo luovuttaa arkistoon. Sen vuoksi aikaisempina vuosikymmeninä myös arkisto-organisaation ja sen työntekijöiden vaikeneminen, jopa välinpitämättömyys ja arkaluontoisten teemojen huomioimatta jättäminen, ovat voineet osaltaan synnyttää luottamusta, jonka myötä ristiriitaisten aineistojen luovuttaminen arkistoon on ollut mahdollista.

Muistiorganisaation kannalta olennainen on paitsi aineistojen käyttäjän myös luovuttajan näkökulma. Kaikki eivät anna aineistojaan vieläkään, jos kokevat, että aineistoihin kohdistuva kiinnostus liittyisi nimenomaan luovuttajan yksityisyydensuojan piiriin kuuluviin seikkoihin eikä esimerkiksi ammatilliseen toimintaan.

Tässä ajassa LHBTIQ-väen muistoja ja kokemuksia on mahdollista tallentaa keruulla, jossa toivotaan eksplisiittisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin itsensä liittävien ihmisten kertomuksia. Näin on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa tehtykin, ja esimerkiksi vuonna 2014 toteutettu Sateenkaarinuorena ennen ja nyt -keruu (PDF ) oli hyvin suosittu ja aineisto on ollut ahkerassa tutkimuskäytössä. Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi SKS on jälleen mukana kokoamassa LHBTIQ-muistitietoa. Tänä vuonna avattavan Muistikko-keruualustan avulla SKS tavoittelee erilaisia yleisöjä, yhtenä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, kertomaan arjestaan pian sata vuotta täyttävässä Suomessa.

Keruuseen on mahdollista vastata omalla nimellä tai anonyymisti. Vastaajan omat tiedot, joiden antaminen on sähköpostiosoitetta lukuun ottamatta vapaaehtoista, jäävät vain SKS:n arkistoon. Oman tarinansa kertomista varten vastaajat voivat luoda nimimerkin, joka näkyy muille alustan käyttäjille. Kertomukset ovat verkossa luettavissa saman tien ja tarinat ja valokuvat – sikäli kun vastaaja ei tätä erikseen kiellä –tullaan säilyttämään SKS:n arkistossa tuleville sukupolville.

Muistikon ajatuksena on koota kaikenlaisia kertomuksia satavuotiaasta Suomesta, ja mukana olevat yhteistyökumppanit voivat esittää lisää kysymyksiä omille yleisöilleen. Suomi 100 – sateenkaaren väreissä -hanke on mukana pilotoimassa Muistikkoa. Pitkin syksyä ja tulevan vuoden aikana tulemme järjestämään erilaisia tapahtumia, joissa Muistikkoon voidaan tallentaa kertomuksia tietyistä teemoista. Odotellessa voit valita teeman ja näkökulman itse: kerro jostain tietystä kokemuksesta, LHBTIQ-identiteetin löytämisestä, ensirakkaudesta, omasta yhteisöstäsi tai perheestäsi. Millaisia mahdollisuuksia LHBTIQ-yhteisön jäsenillä on suomalaisessa yhteiskunnassa, mitä rajoituksia lainsäädäntö, ilmapiiri tai asenteet asettavat? Minkä toivoisit muuttuvan?

 

Artikkelikuva: Elsa Salmisen arkisto, © Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Share This