Kalle Hamm

Kalle Hamm

Kalle Hamm on kuvataiteilija, joka on tehnyt taidetta Dzamil Kamangerin kanssa vuodesta 1999 lähtien.

G aykätkö-taideteoksen toteuttamisen yhteydessä henkilötietolaki ja sananvapaus ottivat mittaa toisistaan. Museo halusi suojella lahjoittajansa ja kokoelmansa kerääjän yksityisyyttä, minkä me teoksen tekijöinä puolestamme katsoimme rajoittavan sananvapauttamme. Rajanveto ei aina ole helppoa näissä tapauksissa. Vaikeneminen ei kuitenkaan edistä emansipaatiota. Taide voikin olla yksi keino tehdä vaietusta näkyvää.

 

Lauri Nautela ja Gaykätkö

Olin tekemässä viime keväänä kuvataiteilija Dzamil Kamangerin kanssa Gaykätkö (Turku) -taideteosta Turussa. Kyseessä oli tilausteos VASTAAN+OTTO -yhteisötaiteen triennaaliin, joka järjestettiin samana keväänä. Kyseessä oli yhteisöllinen taideteos, joka lainasi muotonsa ja rakenteensa suosituksi tulleesta geokätköharrastuksesta. Teoksessa etsittiin GPS-satelliittipaikannuksen avulla eri paikkoihin piilotettuja kätköjä, jotka kertoivat Turun seudun sateenkaariyhteisölle merkityksellistä paikoista, kokemuksista ja tapahtumista.

Yhdeksi paikaksi valikoitui Liedossa sijaitseva Nautelankosken museo, joka on perustettu vaalimaan Lauri Nautelan (1914–1998) muistoa. Lauri Nautela oli keräilijä, mesenaatti, kotiseutuaktiivi ja harrastelija-arkeologi. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli maanviljelijä, joka isännöi Liedon Nautelankoskella sijaitsevaa Nautelan kartanoa. Hän oli kartanoon adoptoitu poika, joka myös peri kartanon. Nautelankosken museo sai 1900-luvun lopulla Lauri Nautelalta merkittävän lahjoituksen, joiden turvin pystyttiin rakentamaan uusi museorakennus.

Lauri Nautela oli kiinnostunut omasta sukupuolestaan. Hänen elämästään kerrotaan muun muassa Kati Mustolan ja Johanna Pakkasen toimittamassa Sateenkaari-Suomi -kirjassa, joka julkaistiin vuonna 2007. Hän kävi säännöllisesti Turussa etsimässä miesseuraa uimahalleista sekä koti- ja ulkomaisia homolehtiä antikvariaateista. Häneltä on säilynyt laaja kokoelma tuon ajan lehtiä ja artikkeleita sekä valokuvia, joista osan hän otti itse. Tämä “seksologinen jäämistö” kuuluu nyt Nautelankosken museon kokoelmiin.

Nimimerkki “Museon lähiasukas” muistelee Lauri Nautelaa: ”Hän oli yksineläjä ja hänen ystävänsä tiesivät, että hän oli kiinnostunut omasta sukupuolestaan. Kyllähän se sangen laajasti ja yleisesti tiedettiin, eipä hän sitä juurikaan salaillut. Tosin eipä se olisi tainnut olla mahdollistakaan maalaiskylässä eikä etenkään hänenlaiselleen merkkihenkilölle ja kulttuuripersoonalle. Kaikki tiesivät hänen miesrallinsa.”

Toinen informantti puolestaan kertoo, että “…hieno ja asiassaan etevä ihminen hän oli. Maaseudulla ei varmaan olisi ollut edes mahdollista salata suuntautumista, joten kyllä sen kaikki siis tiesivät, mutta hän ei itse puhunut aiheesta, ei marssinut kulkueissa eikä paraateissa, eikä todellakaan ’mainostanut’ sitä mitenkään, eikä hän ilmeisesti nauttinut huomiosta siinä asiassa.”

Akatemiatutkija Tuula Juvonen arvioi Lauri Nautelan elämää: “Luultavasti kylillä tiedettiin Lauri Nautelan yksityisyydestä, koska hänen harrastuksensa olivat ’omalaatuisia’: aurinkokylpyjä alastomana, alastomien miesten valokuvaamista, jne. Ehkä jotkut kylän miehetkin olivat joskus malleina.” Sateenkaari-Suomi -kirjassa kerrotaan myös hänen kuuluneen niin noin 1000 mieheen, jotka vanhan seksuaalirikoslain aikana tuomittiin haureudesta toisen samaa sukupuolta olevan kanssa. Hän sai neljä vuotta ehdotonta vankeutta suhteista ala- ja täysikäisiin miehiin.

Eräs suunnittelutyöryhmämme jäsen tiesi Lauri Nautelasta, Nautelankosken museosta ja siellä pidetystä Suomen queer-tutkimusseuran seminaarista. Halusimme sisällyttää Lauri Nautelan jollain tavoin osaksi Gaykätkö-teostamme. Meille Lauri Nautela näyttäytyi rohkeana oman tien kulkijana, joka ei piitannut siitä, mitä naapurit ajattelevat, eikä antanut oman aikansa lainsäädännön estää oman seksuaalisuutensa toteuttamista. Samalla Lauri Nautelan tarina kertoo sotien jälkeisen Suomen maaseutuhomon elämästä.

Kirjoitimme teostamme varten seuraavanlaisen tekstin, jonka lähetimme Nautelankosken museolle tarkistettavaksi ja hyväksyttäväksi: “Lauri Nautela (1914–1998) oli Nautelan kartanon omistajien ottopoika, kartanon perijä, harrastaja-arkeologi ja keräilijä. Hän kuului niihin noin 1000 mieheen, jotka tuomittiin vanhan seksuaalisrikoslain aikana haureudesta toisen samaa sukupuolta olevan kanssa. Hän sai neljä vuotta ehdotonta vankeutta suhteista ala- ja täysi-ikäisiin miehiin. Nykyään Lauri ei olisi rikollinen; homoseksuaalisten tekojen rangaistavuus poistettiin Suomen rikoslaista 1971.”

Vastaus oli kielteinen, ilman selityksiä tai perusteluja: “Hei, Valitettavasti Nautelankoski-säätiön hallitus ei päässyt yksimielisyyteen gaykätköstä museon alueella, joten se pitää unohtaa […] Lauri Nautelaa ei myöskään saa käyttää nyt teidän projektissanne.” Ensimmäisen kiellon ymmärsimme: maanomistajalla on kiistaton oikeus kieltää tällaiset interventiot maillaan. Se, ettemme saisi mainita Lauri Nautelaa ollenkaan teoksessamme, ei mahtunut käsitykseemme sananvapaudesta.

Molemminpuolisia väärinymmärryksiä

Asia tietysti “vuoti” julkisuuteen, ja siitä alettiin kirjoittaa mediassa. Nautelankoski-säätiön hallituksen puheenjohtaja Pekka Jokila kommentoi, ettei säätiön hallitus halua, että “Lauri Nautelan taustoja kauheasti mainostettaisiin. Haluamme, että taustat jäävät hiljaisuuteen.” (Turun Sanomat 29.4.2016.)

Lisäksi Nautelankoski-säätiön hallitus ja museon työntekijät julkaisivat 1.5.2016 Turun Sanomissa oman vastineensa, jossa heidän mukaansa meidän Gaykätköön kirjoittamassamme tekstissä nostetaan yksipuolisesti ja ehkä hieman huomiota tavoitellen esiin Lauri Nautela yksittäisenä henkilönä ja hänen kärsimänsä vankeusrangaistus, vaikka Lauri Nautela oli kiinnostava ja merkittävä henkilö aivan eri syistä. Hänen seksuaalisuutensa ei ole ollut museolle mikään erityinen juttu, vaan se on vain yksi hänen ominaisuutensa.”

Vastineessa kerrottiin myös, että “Nautelankosken museo ei ole Lauri Nautelan henkilömuseo, vaan osa paikkakunnan arkeologis-kulttuurihistoriallista Liedon museota. Museon tarkoituksena ei ole mitenkään peitellä tai hävetä Lauri Nautelan homoseksuaalisuutta ja siihen liittyviä asioita, mutta ei myöskään nostaa sitä erityisesti esille. Lauri Nautelan oma tahto oli, että sitten kun aikaa on riittävästi kulunut, myös hänen seksologista kokoelmaansa voidaan käyttää tutkimuksessa ja näyttelyissä apuna. Lauri toivoi, että hänen omaa henkilöhistoriaansa ei nostettaisi esille, vaan että kokoelmien kautta voitaisiin homoseksuaalisuuden historiaa yleisesti tuoda esille ja mahdollisesti sitä kautta lisätä avarakatseisuutta, ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta seksuaalivähemmistöjä kohtaan.”

Vihdoinkin saimme – tosin vasta virallisen vastineen kautta – vastauksen kysymykseen, miksi Nautelankosken museo yritti kieltää meitä käyttämästä Lauri Nautelaa koko Gaykätkö-teoksessamme: Lauri Nautelan oma toive. Sen olisi tietysti voinut kertoa heti ensi tapaamisessa ennen kuin aloimme työstää teosta suunnitteluryhmän kanssa.

Vastine julkaistiin heidän blogissaan jo 30.4.2016. Siinä on kiinnostava johdantoteksti, jossa kerrotaan, ettei “Lauri Nautela tuonut seksuaalista suuntautumistaan julkisesti esille, kuten ei muitakaan elämänalueitaan. Hänestä ei lehtiartikkeleita löydy. Lauri Nautela eli hiljaista, melko erakoitunutta ja yksinäistä elämää eikä juurikaan poistunut kotoaan tai kotinsa lähiympäristöstä. Keräilijä- ja homopiireissä häntä ei kovinkaan aktiivisena jäsenenä nähty.”

Ranneliike-nettilehden lähteiden mukaan Lauri Nautela oli kuitenkin mitä ilmeisimmin ensimmäisen homojärjestön, Psyke ry:n, toiminnassa mukana oleva jäsen. Samoin Lauri Nautelan tuntenut informantti kertoo: “Tuo yllä ihmettelemäni arvio (Lauri Nautelan museon blogikirjoitus) vaikuttaa jotenkin aliarvioivalta tai lievästi halventavalta. Se antaa kuvan jotenkin epäsosiaalisesta tai umpimielisestä ihmisestä. Mutta ei hän ollut mikään erakko eikä millään muotoa umpimielinen.”

Vain kirjallisilla lähteillä näyttää olevan todistusvoimaa Nautelankosken museolle. Tunnetusti historia on voittajien (lue: valtakulttuurin) kirjoittamaa. Vähemmistön edustajat esiintyvät tällaisessa historiankirjoituksessa vain kuulopuheina, diskriminoituina tai mielikuvitushahmoina. On kuitenkin erilliskulttuureja, joiden historioista voidaan saada tietoa vain suullisen tiedon kautta, koska valtakulttuuri ei joko tunnista tai tunnusta niiden olemassaoloa. Toisaalta suuri osa uutisista perustuu suulliseen kulttuuriin: TV-haastattelut, todistajan lausunnot ynnä muut, jotka sitten litteroidaan ”kirjalliseksi” historiaksi, ja tulevat vasta sitten osaksi virallista historiankirjoitusta. Näin näyttää nyt tapahtuvan myös Lauri Nautelan tapauksessa.

Kuvataiteilijoina ja seksuaalivähemmistön edustajina emme voi kuin ihmetellä, kuinka peitellen ja valikoidusti Nautelankosken museo haluaa Lauri Nautelasta puhuttavan. Yhteiskunnan asenteet, arvot ja lainsäädäntö ovat muuttuneet sitten Lauri Nautelan poismenon – saati sitten hänen vankilatuomioidensa ajan. Jos ymmärsimme yhtään oikein hänen toiveensa suoja-ajasta: aika on nyt, eikä sadan vuoden päästä. Älkää työntäkö häntä takaisin kaappiin, hän tuskin viihtyisi siellä!

Helsingin Taidehallin Tom of Finlandin näyttelyssä oli kokonainen näyttelysali omistettu Touko Laaksosen leike- ja luonnoskirjamateriaalille, jota hän käytti taiteensa lähtökohtina. Se oli myös kyseisen näyttelyn kiinnostavinta antia. Odotamme innolla, milloin Nautelankosken museo alkaa esitellä Lauri Nautelan “seksologista jäämistöä” yleisölleen. Jäämistö on korvaamattoman arvokasta materiaalia ajalta, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos eikä mitään yhdenvertaisuuslakeja ollut. Tämänkaltaista materiaalia on säilynyt vähän, koska yleensä perijät hävittivät tuollaisen materiaalin kaikessa hiljaisuudessa, häpeillen.

Sananvapaus versus henkilötietolaki

Lauri Nautelaa käsittelevässä Gaykätkö-teoksen osuudessa mittaa ottavat sananvapaus ja henkilötietolaki. Suomen perustuslaissa sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä. Laissa on kuitenkin tiettyjä rajoituksia sananvapaudelle silloin, kun sen käyttö loukkaa jotain toista oikeushyvää. Näitä asettaa esimerkiksi henkilötietolaki, joka kieltää henkilöön liittyvien, arkaluonteisten tietojen julkaisemisen. Seksuaalinen suuntautuminen on yksi niistä. Henkilötietolaki ei kuitenkaan anna suojaa kuolleelle henkilölle, mutta jos kuolleen omaiset loukkaantuvat vainajan yksityisyyden paljastamisesta, he voivat nostaa kunnianloukkaussyytteen.

Belgialaisen yhteiskuntateoreetikko Chantal Mouffen mukaan julkisuudessa ja julkisessa tilassa ristiriitaiset arvot ja aatteet kamppailevat elintilasta. Yhteiskunnalliset kysymykset ovat intohimoja ja valintoja todellisesti vastakkaisten vaihtoehtojen välillä. Ne vaativat valitsemaan puolen perustavanlaatuisesti ristiriitaisissa asioissa. Hänelle samanmielisyys ilman poissulkemista on mahdottomuus. Inhimillinen moninaisuus ja moniarvoisuus johtavat aina vastakkaisuuteen ja todelliseen eroon. Hänelle taiteen tehtävä onkin olla vastaan ja vallata julkinen tila ja häiritä näiden tilojen ”liian sopuisaa” käyttöä. Konsensus on yhteiskunnalle taantumuksellinen tila. Jos kukaan ei enää olisi todellisesti eri mieltä ja jos kritiikki vaimentuisi, se olisi joko osoitus todellisten intohimojen ja luovan toiminnan taantumisesta tai kaiken nujertavasta sorrosta.

Jos Nautelankosken museo ei halua tai voi puhua Lauri Nautelan henkilöhistoriasta vedoten henkilötietosuojalakeihin, niin me kuvataiteilijoina voimme, varsinkin jos käytämme jo julkaistua materiaalia ja tietoa. Gaykätkö-teoksen Lauri Nautelaa käsittelevä osuus muotoutui lopulta seuravaanlaiseksi:

“Lauri Nautela (1914–1998) oli Liedon Nautelan kartanon omistajien ottopoika, kartanon perijä, harrastaja-arkeologi ja keräilijä. Lauri kävi säännöllisesti etsimässä Turun uimahalleista miesseuraa ja antikvariaateista miestenlehtiä. Lauri kuului niihin noin tuhanteen mieheen, jotka tuomittiin vanhan seksuaalisrikoslain aikana haureudesta toisen samaa sukupuolta olevan kanssa. Hän sai neljä vuotta ehdotonta vankeutta suhteista ala- ja täysi-ikäisiin miehiin. Nykyään Lauri ei olisi rikollinen; homoseksuaalisten tekojen rangaistavuus poistettiin Suomen rikoslaista 1971.”

Jokainen voi itse arvioida, rikkooko se mitään lakeja tai loukkaako se omaisia.

Linkkejä

Sateenkaari-Suomi -kirjan esittely Turun Sanomissa 25.6.2007

Nautelankosken museon vastine ja sen johdantoteksti museon blogissa 30.4.2016

Ranneliike-nettilehden artikkelit

Nautelankosken säätiö ei häpeä Lauri Nautelan homoseksuaalisuutta tai vankeusrangaistusta?

Gaykätköt: Nautelankosken museo ei halua, että gaykätkön teksteissä käytetään Nautelan nimeä

 

Yksi ”Tämän kylän homopojan” blogikirjoituksista Turun Gaykätkö-teoksesta. Blogikirjoituksia oli useampia, joista tämä on viimeisin, aikaisemmat ilmeisesti poistettu.

Gaykätkö (Turku) Facebook-sivut

Lauri Nautela Wikipediassa

museo-miljoo

Share This