Riikka Taavetti

Riikka Taavetti

 

on poliittisen historian väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa.

J os haluaisit löytää menneisyyden sateenkaarevan elämän jälkiä, mistä etsisit? Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historian tutkimus tulkitsee usein pieniä, häviäviä ja epäsuoria jälkiä, koska muita välttämättä sateenkaarevasta elämästä ei ole jätetty tai jäänyt jäljelle. Niin oikeudenkäyntien asiakirjoista, muistitietokokoelmista kuin muistakin arkistoista löytyy välähdyksiä menneisyyden sateenkaarevista ihmisistä − tai käytännöistä, jotka eivät ole täysin sopineet seksuaalisuutta ja sukupuolta rajaaviin normeihin.

Toki on olemassa myös arkistoja, jotka tallentavat sateenkaarevaa elämää ja yhteisöjä. Monissa maissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen liikkeillä on omat arkistonsa, jotka usein toimivat aktivistien työpanoksen varassa. Lesbian Herstory Archives New Yorkissa on hyvä esimerkki tällaisesta. Suomessakin Setassa on toiminut ainakin parissa historian vaiheessa arkisto- ja historiatyöryhmä, jonka tavoitteena oli oman arkiston perustaminen. Nykyisin Setan arkistoa säilytetään Työväen Arkistossa, mikä saattaa tuntua ensi ajatuksena yllättävältä.

Työväen Arkistossa on valtakunnallisen Setan lisäksi muutamien paikallisjärjestöjen arkistot. Samoin siellä on entisen AIDS-tukikeskuksen eli nykyisen HIV Pointin arkisto sekä homo-, lesbo- ja queer-tutkimuskokoelma. Työväen Arkistolle on lahjoitettu myös pari pientä henkilöarkistoa. Työskentelin kesällä 2012 korkeakouluharjoittelijana Työväen Arkistossa ja järjestin osan tästä aineistosta. Keräsin työni aikana tietoa siitä, missä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestöjen aineistoja on. Olen kirjoittanut työstäni ja Työväen Arkiston kokoelmista gradun Jyväskylän yliopiston arkistonhallinnan maisteriohjelmaan sekä englanninkielisen artikkelin.

Arkiston järjestäminen on menneisyyden tuottamista

Setan arkiston järjestäminen haastoi monia arkistonhallinnan käytäntöjä, jotka olettavat toimien kohteeksi yleensä viranomaisen toiminnasta syntyneen arkiston. Esimerkiksi periaate, jonka mukaan arkisto pitää säilyttää siinä järjestyksessä, missä se on alun perin ollut, muuttuu mahdottomaksi vaihtelevan kaoottisessa tilassa luovutettujen järjestöarkistojen osalta. Tämä ei tietenkään ole mikään sateenkaariarkistojen erityisominaisuus, vaan vastaava kaaos kohtaa useimpiin järjestöarkistoihin tarttuvia.

Samoin arkistonhallinnassa puhutaan asiakirjojen seulonnasta, mikä tarkoittaa asiakirjojen järjestelmällistä arviointia ja tarpeettomien asiakirjojen poistamista arkistosta. Seulonnan tarkoituksena on hallita holtittomasti lisääntyvää paperimäärää ja saada aikaan järjestetty arkisto, joka sisältää vain niitä asiakirjoja, jotka siihen oikeasti kuuluvat. Kuten järjestöarkistot usein, myös Setan arkisto on vuosien kuluessa ”seuloontunut” paljon enemmän kuin monesti toivoisi. Asiakirjoja on joutunut hukkaan, hävinnyt, heitetty pois. Siksi arkistoa järjestävän tehtäväksi tulee tämän usein melko fragmentaarisen aineiston saaminen järjestykseen, jossa mahdollisimman paljon tietoa järjestön toiminnasta säilyy. Tästä syystä Setan arkistoon kuuluu paljon myös lehtiä, kirjoja ja esimerkiksi ulkomaisten yhteistyöjärjestöjen kirjeitä. Ne kertovat siitä, mitä Setan piirissä on luettu ja keihin on pidetty yhteyttä eri aikoina.

Setan arkiston järjestäminen nosti esiin myös kiinnostavia ja hankalia kysymyksiä yksityisen ja yhteisöllisen välisistä rajoista. Setan ja muiden sateenkaariyhteisöjen toiminnassa mukana olleet ihmiset elivät usein elämäänsä laajasti järjestön piirissä, kun aktivismiin sekoittuivat ystävyys- ja rakkaussuhteet. Arkistoista löytyy henkilökohtaisen elämän jälkiä, eikä niitä ole mahdollista, eikä mielestäni edes tarpeellista, yrittää erottaa järjestön toiminnasta. Vaikka Työväen Arkistossa on myös kokoelma elämäntarinoita sekä kaksi sateenkaarevaa henkilöarkistoa, henkilökohtaiset kokemukset eivät näy vain näissä, vaan kietoutuneina yhteisöiden asiakirjoihin.

Unohdetut arkistot hävittävät historiaa

Setan arkisto on edelleen suurelta osin järjestämättä ja siksi melko hankalasti tutkijoiden käytettävissä. Suurempi ongelma on, että tärkeitä aineistoja ei välttämättä saada talteen. Arvatenkin Setan entisten aktiivien vinteillä, kesämökeillä ja tietokoneiden kovalevyillä on järjestön toimintaa kuvaavia asiakirjoja. Lisäksi esimerkiksi Psyken, Suomen vanhimman homojärjestön, asiakirjoja ei ole käsittääkseni missään arkistossa. Se, mikä näyttää omassa kellarissa merkityksettömältä paperikasalta, saattaa olla täysin ainutlaatuinen jälki menneisyyden sateenkaarielämästä. Samoja asiakirjoja ei ole välttämättä kenelläkään toisella ja paperien tuhoutuminen voi pyyhkiä palan historiaa tavoittamattomiin.

Asiakirjat eivät löydä arkistoihin itsestään, vaan järjestöjen on tehtävä päätöksiä omien asiakirjojensa luovuttamisesta ja entisten aktiivien on siivottava komeroitaan. Lisäksi aineiston kokoaminen arkistoon, järjestäminen ja luettelointi vaativat arkistoammattilaisten työaikaa, eli toisin sanoen rahaa. Tarvitaan poliittisia tekoja nyt, jotta menneisyyden aineistot ovat käytettävissä tulevaisuudessa.

Share This